Crop topit culotte -shortsien pariksi

Vaikka nyt olisi jo aika ehkä alkaa suunnittelemaan tulevan syksyn (hui) malleja, niin tein vielä yksinkertaisen crop topin kaavan. Mikä crop top on suomeksi, leikattu tai lyhennetty toppi? Joka tapauksessa pidän tästä mallista paljon ja se on hyvä pari korkeavyötäröisille hameille, housuille ja shortseille jos ei halua änkeä aina paidanhelmaa vyötärön alle ruttuun. Itse olen iloinen tällä hetkellä vallitsevasta korkeiden vyötäröiden aikakaudesta sillä se on ainoa istuva housumalli mulle, 2000 -luvun alun matalavyötäröiset farkut on mun painajainen. Samoin suorat farkkuhameet, miks niitä on alkanut taas näkyä kaupoissa? Halp.
Suunnittelin tämän topin aiemmin blogissa näkyneitä culotte-shortseja varten. Viimeistelin pääntien ja kädensuut vinonauhalla, niistä tuli paksummat kuin olin mielikuvissani ajatellut, mutta melkeinpä tykkään niistä jopa enemmän näin. Vinonauha toi mukavasti ryhtiä.

Tummansininen ja valkoinen toppi ovat myös helposti yhdistettävissä melkein minkä tahansa korkeavyötäröisen alaosan kanssa. Haluaisin vielä tehdä topin jostain kivasta printtikankaasta ennen kuin lähdelle reissuun, mutta en taida ehtiä animaatioprojekteilta.
Mua taitaa kannustaa elämässä eteenpäin aina viimehetken paniikki, mulla on ollut koko kevät ja kesä aikaa tehdä animaatio yhteen näyttelyyn, mutta aina on tullut jotain muuta tai on ollut muuten vaan kiireistä. Nyt sitten animoin yötä myöten paniikissa kun deadline on parin päivän päästä. Aina. Mutta vielä on aikaa! 

Pikkusininen

Tämä sininen mekko on aieminkin vilahtanut instagramin puolella. Sain tämän valmiiksi jo kevättalvella, mutta on kiva esitellä näitä vanhempiakin onnistuneita vaatteita. Muutaman jutun tekisin tässä nyt ehkä hieman erilailla, esimerkiksi en jättäisi muotolaskoksia rinnan alapuolelta avoimeksi ja olisin jatkanut vetoketjua alemmas. Pelkään että mekko ratkeaa aina kun puen sitä päälle. Mutta tykkään tästä silti paljon! Tää malli on mun suosikki mekkomalleja, istuva, skater-dress tyylinen lyhythihainen ja runsas helma.

Muokkasin tämän muutamasta jo olemassaolevasta mekkokaavasta, se taisi olla eka kokeiluni kaavanmuokkauksesta. Hermot meinas mennä kun aloin suoraan leikkaamaan ja ompelemaan kallista kangasta vain huomatakseni että yläosasta tuli ensin liian pieni ja huonosti istuva. Aargh! No opinpahan ensin kasailemaan mallikappaleen jostain halvemmasta jämäkankaasta jotta vältyttäisiin epämieluisilta sattumilta.
Tykkään tästä kankaasta kovasti, ilmesesti se on jotain italialaista paitakangasta. Harmi että se ei oikein kestä vettä ja täytyy aina pestä hellästi käsin. Eli tästä tuli nyt juhlamekko kankaan puolesta. Tulispa juhlii!

Ps. En tiedä mitkä bileet mun hiuksilla on meneillään näissä kuvissa.
Pps. Mitäs tykkäätte?

Culotte-shortsit

Oon tosi innoissani näistä culotte-shortseista, jotka muistuttavat hämäävästi hametta. Mutta ne onkin shortsit! Inspis iski muhun kuin salama kirkkaalta taivaalta kun mietin mukavaa matkustusalaosaa ja hetkessä olin jo tehnyt kaavat ja leikkasin kangasta. Tämä taitaa olla ensimmäinen vaatekappale jonka olen suunnitellut alusta asti itse.

Mun on ollut vaikea löytää itselleni mukavia shortseja koska takapuoleni ja reiteni eivät vaan yksinkertaisesti tee yhteistyötä useimpien shortsimallien kanssa. Näissä culotte-shortseissa yhdistyy kuitenkin kesähameen keveys ja shortsien käytännöllisyys, parasta on ettei tarvitse pelätä yllättäviä tuulenpuuskia, jyrkkiä portaita tai nykiä hametta koko ajan pyöräillessä. Mainio vaatekappale.

En oikein vieläkään tiedä mitä tekisin kameran edessä, mutta ehkä se vielä tästä. Mulla on ihan järkyttävä krooninen bitch face ja jos en muista hymyillä, niin näytän kuvissa tosi vakavalta ja kyllästyneeltä. Nytkin puolet kuvista eivät päässeet jatkoon koska näytin kuolleelta kalalta, hah. Ens kerralla sit!
Suunnittelin näiden shortsien pariksi vielä crop top-yläosan, jonka esittelen sitten myöhemmin. Oon menettänyt toivoni jo Suomen kesään, kevyempiä vaatteita tarvitsee sen verran harvoin. Oon vaan niin innoissani tulevasta matkasta Japaniin, että voisin suunnitella kokonaisen hellevaatemalliston siihen reissuun. No ehkä en kuitenkaan, pidättäydyn nyt vaan topissa ja shortseissa. Kohta täytyykin jo alkaa miettimään syksyn päällepantavaa...

Mitäs tykkäätte pöksyistä, menevätkö jatkoon? Ajattelin tehdä näistä vielä jonkinlaisen tutoriaalin kunhan ehdin! Tulispa vielä lisää kivoja kesäpäiviä. 

Kesäpäivä Kiomi-topissa

Reissumme kohti nousevan auringon maata lähestyy hurjaa vauhtia ja tajusin että minulla ei ole juurikaan hellevaatteita varastossa. Japanissa on kuulemma elokuussa aika hiostavaa. En ole varsinaisesti mikään kuuman ystävä joten haluan pukeutua mahdollisimman optimaalisesti reissuun eli kevyesti, ilmavasti ja vaaleita tekstiilejä suosien.

Tilasin Lotta Jansdotterin kaavakirjan Lempivaatteita joskus kuukausia sitten alesta mutta en ole saanut aikaseksi hyödyntää sen hyviä ja helppoja peruskaavoja. Nyt kuitenkin päätin kokeilla Kiomi-topin tekemistä ja vitsi kun on kiva. Tämä on varsinainen lempi- ja perusvaate ja vaatekaapin kulmakivi. Kiva, yksinkertainen, helppo ja nopea tehdä. Vinonauhoilla huoliteltu pääntie ja kädensuut ovat kiva yksityiskohta ja opinpahan samalla taas uuden tekniikan. 

Nämä kesäiset kuvat räpsäistiin aurinkoisena sunnuntaina Arboretumissa. Se on kesällä yksi suosikkipaikkojani Tampereella, siellä on niin hienoja kasveja ja vehreyttä. Kaupungista on mukava pyöräillä tuulettumaan hetkeksi ja tuoksutella kukkia, hengailla oravien kanssa ja käydä siirtolapuutarhassa katselemassa kun kesäkurpitsat kasvaa. Mikäs sen mukavempaa. 

Siirtolapuutarhan kupeestä löytyi pieni varjoisa lehto joka oli kuin suoraan Disney-leffasta. Pikkulinnut visertelivät ja lentelivät ympärillä ja oravaperhe oli niin kesy, että melkein hyppäsi syliin ja tuli tutkimaan tulokkaita pitkin oksia. Olen niin iloinen että Suomessa luonto on aina lähellä, kaupungissa helposti puutuu ja päivät alkavat muistuttaa liikaa toisiaan.

Mutta takaisin itse aiheeseen. Löysin tämän sinivalkoisen kankaan Eurokankaan palalaarista ja olen iloinen että otin sen mukaan. Sitä jäi vielä pari metriä jäljelle joten ehkä saan vielä ommeltua siitä jonkun kivan mekon tai kaftaanin Japania varten. Ehkä ehdin vielä tekeen pari Kiomi-toppiakin eri kankaasta, aika alkaa vaan käymään vähiin ja ideoita on taas liikaa, kuten yleensä.  

Uusien kaavojen kokeileminen on aina vähän jännää, kun ei oikein voi tietää onko lopputulos halutunlainen ja kaiken vaivan arvoinen. Vaate voi näyttää ja tuntua ihan erillaiselta omissa mielikuvissa kuin sitten oikeasti päällä. Tämä toppi onneksi pääsi ihan vaatekaappiini asti eikä epämääräiseen ihan-kiva-kasaan. Onneksi tekemällä oppii!

Eka postaus

Hei ja tervetuloa uuden blogini pariin! Blogin aloitus on kuumotellut mielessäni jo hyvän aikaa joten päätin vihdoin laittaa toimeksi. Ensimmäisen postauksen kirjoittaminen on aina hiukan kankeaa, kun ei oikein tiedä pitäisikö hypätä suoraan asiaan vai kertoa hieman itsestään ja mistä aion kirjoittaa. Kaikki varmaan inhoavat itsensä esittelyä ja hassunhauskoja tutustumisleikkejä kun olisi tarkoitus tutustua uusiin ihmisiin, mä ainakin. Mitä sitä pitäis sanoa? Onko pakko jos ei halua? No, olen Tessa, 24- vuotias media-alan opiskelija ja aion kirjoittaa ompelusta, muodista ja vaatesuunnittelusta. Olen itseoppinut ompelija ja haluaisin jakaa työni tulokset, jos niistä vaikka olisi iloa muillekkin.

Siitä on kulunut jo jonkin aikaa kun viimeksi olen ottanut projektiksi blogin kirjoittamisen. Minulla on ollut aiemmin enemmän ja vähemmän epämääräisiä blogeja jotka ovat vuosien saatossa kaikessa hiljaisuudessa kadonneet jonnekkin internetin kaatopaikalle. Monta vuotta on mennyt hyvin blogittomana, mutta viime kuukausina mulle on kasvanut tarve alkaa taas kuvaamaan, kirjoittamaan ja dokumentoimaan. Mitäänhän en niistä osaa, mutta ei se ole aiemminkaan haitannut.

Innostukseni ompelua ja vaatteiden suunnittelua kohtaan käynnisty vuoden vaihteessa, kun tuntui että en löytänyt kaupoista vaatteita joissa, laatu, hinta ja malli kohtaisivat. Vaikka shoppailenkin yleensä kirpputoreilla, niin myös ketjuliikkeiden eettisyys arvelutti. Halusin yksinkertaisia, helppokäyttöisiä ja laadukkaita vaatteita jotka kuitenkin mahtuisivat tiukkaan budjettiini ilman vararikon uhkaa. Aikani asian kanssa tuskailtua päätin, että parempi tehdä sitten itse niin pääsee helpommalla. Ja niin teinkin.

Siitä lähtien olen huristellut äitini vanhalla Pfaffin ompelukoneella menemään ja opiskellut miten erilaiset vaatekappaleet syntyvät. Ilman Tilly Walnesin opaskirjaa Love at First Stitch en olisi päässyt niin hyvään alkuun, hatunnosto hyvästä ja yksinkertaisesta ompeluoppaasta meille moderneille naisille (ja miehille) jotka eivät ole koskaan oppineet itse ompelemaan.

Olen tällä hetkellä suunnittelemassa itselleni  hyvää ja käytännöllistä perusmallistoa arkeen ja juhlaan. Tervetuloa siis seuraamaan kuinka rakennan omaa toimivaa ja itse tehtyä vaatekaappiani. Pyrin postaamaan tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa, lauantaisin ja keskiviikkoisin, pysykää siis linjoilla!