Japani osa 1 / Hiroshima & Ōkunoshima

Hui, tuntuu että Japanin matkasta on kulunut jo kuukausia ja siitä on muodostunut oma erillinen ulottuvuutensa vaikka oikeasti palasimme kotiin vasta pari viikkoa sitten. Kahden viikon aikana ehti kokea niin uskomattoman paljon, että sen sulatteluun on mennyt hetki. Haluan kuitenkin jakaa reissumme koska siitä on jonkin verran kyselty.

Elokuu on ehkä huonoin aika vuodesta matkustaa kyseiseen maailmankolkkaan, lämpötila voi nousta jopa neljäänkymmeneen asteeseen ja ilmankosteus on tukahduttavan korkea. Päätimme silti lähteä koska muuten matkaa olisi pitänyt siirtää hamaan tulevaisuuteen lomien takia. Hyvä että lähdimme!

Matkaseuralaiseni olivat käyneet jo kaksi kertaa aiemmin Japanissa joten sain rauhassa kulkea mukana ja ihmetellä paikkoja. Halusimme ottaa kaiken irti kahdesta viikosta ja ostimme Japan rail passit joilla pystyimme matkustamaan helposti ympäri maata. Lentomme laskeutui etelään Fukuokaan, josta matkustimme Hiroshimaan, sieltä Osakaan, Osakasta Naraan, Tokioon, Yufuun ja lopuksi takaisin Fukuokaan. Yövyimme suurimmaksi osaksi edullisissa Airbnb-asunnoissa mutta vietimme myös kaksi yötä ryokanissa Yufussa.

HIROSHIMA

Hiroshiman miljoonakaupunki ei ole välttämättä kaikista kaunein kaupunki, mutta sen historia on sitäkin kiinostavampi. Kun ensimmäinen atomipommi tiputettiin Hiroshiman ylle 6. elokuuta 1945 kaupunki tuli hetkessä koko maailman tietoon. Atomipommin voima pyyhki pois lähes kaiken kahden kilometrin säteellä.

Sodan loputtua Hiroshimaa alettiin rankentamaan uudestaan yhteisvoimin, historiallisia rakennuksia entisöitiin ja kaupunki nousi taas jaloilleen. Nykyään Hiroshima on turvallinen ja eloisa kaupunki. Muistona atomipommin kauhuista kaupungin keskutaan rakennettiin suuri Peace Memorial Park.

Hiroshima oli aika rankka aloitus reissullemme, mutta mielestäni on hyvä tutustua myös hieman maan historiaan. Kävimme tutustumassa Hiroshima Peace Memorial -museoon, näyttely oltiin  rakennettu vaikuttavasti mutta myös lapsille sopivaksi. Tunteet nousivat kyllä pintaan yhdellä sun toisella.

Museossa ei tehnyt mieli ottaa kuvia kunnioituksen takia, mutta Hiroshimassa oli toki paljon muutakin. Kävimme museokierroksen jälkeen lounaalla Okonomiyaki Nagata-ya nimisessä ravintolassa, suosittelen tulemaan yhdeltätoista kun ravintola aukeaa, silloin jono on vielä kohtuullisen pituinen. Oli hyvät okonomiyakit! Lounaan jälkeen siirryimme vielä hetkeksi kävelemään Hondori-ostoskadulle.

Ensimmäinen päivä Japanissa päättyi pieneen baariin nimeltä  Koba, joka oli ihan huippu paikka. Omistaja oli vannoutunut hevimetalli- ja suomifani, kaapista löytyi muunmuassa jallua ja sisu-pastilleja. Naureskeltiin 80-luvun hevimetallilehdille ja sovittiin menevämme yksille kun hän tulee taas käymään Suomessa.


ŌKUNOSHIMA

Eli pupusaari! Tätä retkeä olin ehkä odottanut kaikkein eniten, kokonainen saari asukkainaan vain söpöjä ja pörröisiä pikku kaniineja. Epätavallisen pupupopulaation juuret juontavat nekin toisen maailmansodan aikaan, jolloin saarella toimi myrkkykaasutehdas. Kaniineja käytettiin koe-eläiminä, mutta sodan loputtua työntekijät vapauttivat ne luontoon jossa ne sitten alkoivat lisääntymään hallitsemattomasti luontaisten saalistajien puuttuessa. Nyt kymmenien vuosien jälkeen myrkkytehdas toimii museona ja Ōkunoshima on suosittu turistikohde.
Saari oli sopivasti matkamme varrella Hiroshimasta Osakaan. Matkustimme ensin junalla Hiroshimasta JR Mihara-asemalle, josta hyppäsimme pienempään junaan joka vei meidät  JR Tadanoumin asemalle josta lähti lautta saarelle. Matka kesti yhteensä pari tuntia.

Huomaa palaneet olkapäät, auringosta ei ollut pulaa. Tässä kohtaa oli jo hyvät aurinkosuojat käytössä onneksi. Saari oli mielettömän kaunis ja vehreä. Emme olleet tajunneet ottaa pupuille ruokaa, eikä sitä voinutkaan enää ostaa saarelta mistään, vaikka siellä oli pientä kioskia ja hotellia. Löysimme pian kuitenkin muiden jättämiä porkkananpalasia ja kaalia, ne kelpasivat oikein hyvin! Olen kaninomistajana elänyt aina uskossa, että kaneille ei saisi antaa kaalia missään nimessä mutta nämä eivät kyllä näyttäneet olevan moksiskaan. Terveitä ja hyvinvoivia kaikki.

Helle hieman verotti kaikkia, kanit pötköilivät varjoissa mutta tulivat kyllä luokse heti kun aistivat olevan ruokaa tarjolla. Ne olivat uskomattomat kesyjä ja rohkeita, tulivat luokse ja tökkivät tassuilla ja kuonolla, silittää ei sentään saanut vaikka vähän yritinkin. Ihana kokemus kuitenkin.

Siinä pari ekaa päivää, vielä kolmetoista jäljellä!

Camas käytössä

Hei taas! Syyskuu on alkanut hyvissä merkeissä ja nyt voi vihdoin taas käyttää tummia sukkahousuja ilman, että tuntuu liian puetulta. Mulla on joku juttu mun jalkojen kanssa, enkä oikein tykkää niistä kesällä paljaina mekon kanssa, mutta näin syksyllä otan taas kaikki kivat hameet ja mekot käyttöön. Syksy on ehdottomasti muutenkin mun vuodenaika, elämä on silloin kivempaa.

Kaivoin talvivarastosta tämän viime keväänä kevyestä vaaleanharmaasta villakankaansta ompelemani hameen taas käyttöön. Tämä on itseasiassa yksi ensimmäisiä ompelemiani vaatteita ja se onnistui nappiin, kerrankin näin. Kaava on Tilly Walnesin Clemencé -hame. Hameen pariksi valikoitui tänään aiemmin esittelemäni tumman sinivihreä Camas -paita, joka on noussut suursuosikiksi. 

Tämän päivän asu olikin siis kokonaan itse tehty, jeet siitä. Haluaisin vain ommella lisää hyviä käyttövaatteita, mutta vuorokaudesta loppuu tunnit kesken liian nopeasti höh.